Heippa!
Nyt on alkaneet ensimmäistä kertaa tällä "kasvattajaurallamme" yöunet mennä... Kaikki pennut ovat vielä jäljellä! Kaksi olivat jo varmasti menossa uusiin koteihinsa, mutta sitten viimemetreillä pennunhaku peruttiin...Nyyh! Masentuneena kävin paikallisessa Mustissa ja Mirrissä hakemassa taas järjettömän ison penturuokasäkin. Sitä syliin taistellessani pää punaisena tokaisin, että nähdään taas kohta! Kauppias naurahti ja tokaisi, että niin teillä sitä taitaa kulua...kuinka monta pentua ja mitä rotua teillä olikaan? "13 airedalenterrierin pentua ja yksikään ei ole vielä menossa, minä parahdin..." Kauppias lohdutteli ja kertoi, että samassa tilanteessa olevia kasvattajia on juuri ennen minua kävellyt ovesta sisään. "Se on vaan tämä aika"
Tuli mieleeni meidän lasten rakastama iltasatukirja" Kulta Pieni". Siinä on ihana kohta, joka meni suunnilleen näin:
"No kun minä olen möhnää.Möhnää ja pöhnää ja myrkkysientä, eikä kukaan rakasta Pientä."
"Kulta Pieni,sanoi Suuri, aina päästä häntään asti rakastan sua valtavasti."
Pieni sanoi: "Entäs jos olisinkin joku toinen? Vaikka karvaturveloinen?"
"Kulta Pieni, sanoi Suuri, aina päästä häntään asti rakastaisin valtavasti."
Tätä kohtaa me ollaan mietitty, kun katsellaan meidän karvaturveloita. Vakuuteltu, että kyllä te kohta pääsette omaan rakastavaan kotiin. Vaikka rakkautta ne saa meilläkin, mutta oma koti on aina oma koti!
Jokaiselle ostettiin sirutusta varten kaulapannat ja pennut ovat saaneet kutsumanimen. Jokainen pentu ja sen oma persoona alkaa näkyä. Yksi kerrallaan ne viipottavat meidän mukana autossa ja kylässä. Samoin lemppari puuhaa on päästä valtaamaan koko asunto ja leikkiä isompien koirien kanssa.
Jos nyt joku harkitsee pennun ottamista itselleen, soittakaa rohkeasti, sähköposteihin en enää jaksa vastata ;) Yhden nartun sijoitamme mikäli sopiva perhe siihen löytyy. Kaksi poikapentua haluamme perheeseen , missä ei harrastateta näyttelyitä.
Terkuin Karo
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti